Talvi ja homeongelma!

Voihan talvi ja homeongelmat! Vaikka talvi täällä on vasta aluillaan, olen saanut siitä jo tarpeekseni, Suomen talvi on kylmempi mutta on se silti helpompi. Täällä ilma on todella kostea ja sisällä on ihan jäätävän kylmä, ilman villasukkia on turha kuvitella pärjäävänsä. Alkuun kun emme hoksanneet kiinnittää tarpeeksi huomiota asunnon tuulettamiseen, vaatteet homehtuivat kaappiin, tästä opimme että asunto on syytä tuulettaa huolella päivittäin ja vaatekaapit kannattaa pitää raollaan. Tämä kosteus on se mistä en tykkää, inhoan kiskoa nihkeitä vaatteita päälle kun nekään eivät täysin kuivu. Asunnothan täällä on rakenteeltaan sellaisia joista suurin piirtein tuulee läpi, voisin verrata tätä jollakin tasolla asuntovaunussa asumiseen.

Vastikään lasten huoneen katosta alkoi irtoilla maali, koska myrsky oli tuonut yläkerran asuntoon vettä, tähän vuokraisäntä totesi vain että odotellaan kuukausi niin katto on tarpeeksi kuiva maalattavaksi. :D Päivällä ulkona on lämpimämpää kuin sisällä, sää ja lämpötila vaihtelee paljon päivän aikana, jonka takia on vaikea pukea sopivasti vaatetta. Olemmekin olleet koko talven ajan enemmän tai vähemmän sairaana koko porukka. 

Suomessa muuttokuormaa tehdessäni jätin kaikki talvivaatteet kotiin koska ajattelin ettei täällä nyt niin kylmä kuitenkaan ole. Onneksi lasten koulupukuun kuuluu talvitakki, joten he ainakin pysyvät lämpimänä, lisäksi kävin Suomen reissullani penkomassa varastosta lämpimämpää vaatetta mukaani. Jotenkin välillä huvittaa kun täällä turistit kulkevat pikkumekoissaan kun paikalliset pukevat päälleet toppatakkeja. Kevät ja kesä odotan teitä, tuotte mukananne niin ihanan lämmön ja iloisen tunnelman jonka myötä koko saari herää taas talvihorroksesta.

- Liisa

Erilainen joulu

Tänä vuonna meidän joulu ei ollut se perinteisin mutta tiettyjä perinteitä silti kunnioitettiin. Aattona keitettiin joulupuuro ja kuunneltiin joulurauhan julistus, joulusaunasta täällä vain haaveiltiin. Illemmalla kävimme kylässä miehen kaverin perheen luona, veimme suomalaisia joululeivonnaisia mm, pipareita joita olimme lasten kanssa edellisenä päivän leiponeet. Pukkia meillä ei aattoiltana näkynyt, laitoimme illalla pukille evästä pöytään ja yön aikana ne olivat hävinneet ja pukki oli jättänyt lapsille muutaman lahjan. 

Joulupäivän aamuna heräsimme lasten supinaan kun olivat huomanneet pukin käyneen. Isommat lapsista epäilivät kyllä että äiti on toimittanut pukin virkaa, muistan kuinka itsekin lapsena aloin epäillä joulupukin olemassa oloa, mutta halusin silti uskoa pukkiin koska kuka sitten olisi minulle lahjat tuonut? :D Joulupäivää vietimme neljän eri kansallisuuden voimin hyvän ystäväni luona, laitoimme yhdessä joululounaan ja pöydästä löytyi jotain suomalaista, karibialaista, puolalaista ja arabialaista. Koskaan en ole viettänyt näin stressitöntä ja kiireetöntä joulua, tänä vuonna joulufiiliksen toi ympärillä olevat ihmiset ja heidän kanssaan vietetty aika. 

- Liisa

We wish you a merry christmas

Hyvää Joulua ja Onnea vuodelle 2017!

<3 Liisa 

Suomesta kotiuduttu!

Reissu Suomeen heitetty ja täällä jäätävän väsymyksen kanssa koitettu palailla arkeen. Takana on ihanat häät ja ihania tapaamisia perheen ja ystävien kanssa. Sisareni häät olikin syy minkä takia lähdin pikavisiitille Suomeen. Lähtö oli aamulla aikaisin kun lapset olivat vielä nukkumassa, olin jo melkein tippa linssissä hissiä tilatessani. :D Miksi se aina meneekin niin että ensin haaveilet lomasta ja kun lomalle lähtö koittaa niin ikävöit kotia perheen luo? Reissu meni loistavasti sekä mies ja lapset pärjäsivät täällä hyvin, pientä ikävää lukuun ottamatta. Nyt on pääkoppa kuitenkin sen verran väsynyt että ajatukset eivät tämän enempää juokse, joten hyvää loppuviikkoa ja ihanaa joulun odotusta kaikille! <3

  

 

-Liisa

Kohta matkalla Suomeen!

Nyt jännittää! Lähtö Suomeen lähestyy, enää pari päivää ja hyppään koneeseen, ihan yksin, ilman miestä ja ilman lapsia! Kyllä, on ihanaa välillä päästä reissuun ihan yksin ja aionkin nauttia omasta ajasta, vaikka varmasti ikävöin lapsia. Mikä tästä tekee jännittävän on se, että olen aikas kokematon matkustelija ja nekin reissut mitä ole reissannut, olen niin sanotusti päässyt aika helpolla suunnistamisen suhteen. Mies on nimittäin meidän taloudessa se kartta, joka aina tietää sen oikean suunnan mihin mennä, kun taas minulla on todella huono suuntavaisto ja olen aina lähdössä juuri siihen päinvastaiseen suuntaan. :D Olenkin saanut kuittia siitä että, oikean suunnan löydän kun lähden siihen suuntaan mihin omasta mielestäni ei pitäisi mennä.. hmm..voisi toimiakin. Näin talvisaikaan lentoja ei tietystikään tule suorana Suomeen vaan joudun tekemään välilaskun Saksassa, yksi jännitysmomentti lisää. Huono kielitaito ja sitäkin huonompi suuntavaisto yhdistettynä, lopputulos voi siis olla hyvinkin eksoottinen. :D Totta puhuen uskon kyllä selviytyväni hyvin, en vain voi kulkea samalla tavalla aivot narikassa kuin miehen kanssa reissatessa.

Parin viimeisen päivän aikana onkin ollut taas ikävä Suomeen kun tietää että kohta pääsen sinne. Alkuunhan ikävöin kovastikin mutta ajan kanssa elämään täällä tottui, onhan tämä kuitenkin aivan eri maailmansa. Juuri puhuimmekin miehen kanssa siitä miten tällaisen elämänmuutoksen myötä täytyy tietyllä tavalla oppia luopumaan itselleen läheisistä ihmisistä, näinhän teimme kun tänne muutimme, mutta vastaavasti sitten kun täältä joskus muutamme, joudumme luopumaan kaikistä näistä ihanista ihmisistä täällä.

Huominen on vapaapäivä täällä ja meille on tulossa vieraita, joten saadaan viettää aikaa perheen ja ystävien kanssa vielä ennen reissua. Ihanaa viikkoa teille, en malta odottaa että pääsen näkemään kaikkia rakkaita siellä!

Kuva viime joululta

- Liisa

Joulumieli - jääkö se vain haaveeksi?

Joulumieli, sitä odotan joululta, mukavaa yhdessäoloa perheen ja ystävien kanssa, ei lahjavuoria ja turhaa hössötystä. Eilen illalla mies tuli kotiin yllätyksen kanssa joka sai jälleen minut hämilleni. Vähintään yhtä hämillään oli mieskin ojentaessaan joulukorttia jonka välissä oli lahjakortti lelukauppaan. Tämän hän oli saanut kaverinsa vanhemmilta, miten voi olla mahdollista että ihmiset keitä lapseni eivät ole edes tavanneet, haluavat antaa heille lahjan? Olin ja olen edelleen hämilläni, vuodatimpa muutaman kyyneleenkin.

Voisi kuvitella että kun muuttaa perheineen vieraaseen maahan voi välillä tuntua vähän yksinäiseltä, sitä se ei kuitenkaan ole ollut. Tuntuu kuin olisi osa suurta perhettä, jossa meistä halutaan pitää hyvä huoli. On uskomatonta miten olemmekin saaneet kohdata monia niin aitoja ja välittäviä, eri puolilta maailmaa tulleita ihmisiä täällä. Minun Suomen reissun ajallekin on tarjottu lastenhoitoapua ja valmiiksi suunniteltu mitä kaikkea kivaa lasten kanssa sillä aikaa tehdään. Tästä kaikesta tulee just niin hyvä mieli, joulumieli. 

Ensi viikolla pääsen Suomeen tapaamaan perhettä ja ystäviä, se on minun joululahjani, muuta en tarvitse. Lasten jouluun luonnollisesti kuuluu muutama lahja, mihinkään lahjavuoreen en heitä halua hukuttaa, haluan heidän oppivan aidon joulun merkityksen. Joulu on niin kaupallistettu juhla nykyisin että sen merkitys helposti hukkuu kaiken turhan alle ja moni vanhempi kokee turhaa stressiä kaiken jouluhömpötyksen takia. Tietysti pieni hömpötys ehkä kuuluukin asiaan mutta jos fokus on pelkästään lahjoissa ja materiaalissa, aito joulumieli voi jäädä vain haaveeksi.

- Liisa

Kotiäiti vai uraäiti?

Kotiäiti vai uraäiti? Omat haasteensa molemmissa, jokainen valitsee vaihtoehdon joka on itselleen ja perheelleen parasta. Jos asuisimme Suomessa, olisin ehdottomasti työelämässä mutta täällä asia on vähän mutkikkaampi, puhun nyt vain meidän tapauksesta enkä tarkoita että asia välttämättä kaikkien tapauksessa olisi näin.

Meillä arki pyörii niin, että mies käy töissä, minä hoidan sillä aikaa lapset ja kodin. Viimeviikolla oli viimeiset tunnit kielikurssilla mutta nyt olen vain kotona kun lapset ovat koulussa ja mies töissä. Huolehdin joka aamuisesta aamurumbasta, vien lapset kouluun, teen kotityöt ja iltapäivällä haen taas lapset koulusta jne. Koulumatkat kuljemme bussilla ja tuhlaan aikaani noin tunnin päivästä siihen että vien lapset kouluun ja toisen tunnin siihen että haen lapset koulusta. Koulun ovet pidetään lukittuina ja joka päivä kun koulupäivä lähenee loppuaan, ovien takana odottelee iso joukko vanhempia jotka ovat tulleet hakemaan lapsiaan. Kouluun kuskaaminenkaan ei ole ihan niin simppeli juttu kuin se Suomessa oli, niin kuin olen ehkä aiemmin maininnutkin, kaikkeen täällä saa varata vähän enemmän aikaa.

Maanantai aamu aloitettiin reippaasti kodin ja koulun väliä juosten, kun olin saanut lapset laitettua kouluun ja avasin kotioven, mieheltä tuli puhelu, että koululta soittivat lasten eväiden jääneen kotiin. Muutenhan ei olisi ollut hätää mutta lapset siirtyvät aina koululta bussilla toiselle koululle. Minulla oli matkaa taitettavana noin kaksi ja puoli kilometriä, aikaa puoli tuntia,  sekä yksi puolikuntoinen lapsi, ei muuta kuin lenkkarit jalkaan, lapsi reppuselkään ja pää kolmantena jalkana koululle. Loppu hyvin kaikki hyvin, lapset saivat eväänsä ja minä virkistävän aamulenkin. :D

Tiedän että kotiäidit tekevät arvokasta työtä mutta jostain syystä välillä tunnen pientä syyllisyyttä siitä, että en ole töissä, ehkä juuri sen takia että olen "vain kotiäiti" jonka lapset ovat päivisin koulussa. Mitä sitten teen päivisin kun olen yksin? Otan rennosti ja makaan auringossa? En suinkaan, vaan teen kaikki ne tylsät jutut jotka täytyy joka päivä hoitaa, työtä siis riittää minullakin vaikka rahallinen palkka ei juoksekaan. Se mitä tästä kaikesta saan on aikaa perheelle sekä rauhallisempi arki ja nämä asiat merkkaavat minulle ja perheelleni paljon!

- Liisa