Carnival holiday

Täällä ilmat ovat lämmenneet ja turistit löytäneet tiensä saarelle, jonka myötä talvihorros alkaa väistyä ja kesä tekee tuloaan. Lapsilla alkoi perjantaina carnival holiday ja carnival hulinaa on riittänyt. Eilen kävimme Bugibba Squarella katsomassa menoa, musiikkia ja tanssiesityksiä joista pikkuneitien suosikki oli tietenkin Disney-prinsessojen esiintyminen. Carnival on täällä jokavuotinen, useamman päivän tapahtuma, ihmiset pukeutuvat asuihinsa ja saarella vallitsee iloinen meno.

Koulussa täällä järjestetään aika paljon kaikenlaisia tapahtumia, joten lapsilla oli tietysti myös carnival naamiaiset ja meiltäkin kouluun lähti muutaman prinsessan lisäksi intiaani ja supermies, myös opettajat olivat pukeutuneet ja täysillä mukana. Toinen juttu kouluun liittyen, josta olin alkuun vähän ihmeissäni, opettajilla näkyy olevan tapana palkita hyvän viikon jälkeen lapsia herkuilla tai pikku tavaroilla kuten kynillä ja vihkoilla. Meillä oli muuten viime viikolla koululla vanhemmille tilaisuus lasten kouluun liittyen ja pakko sanoa että oli ihan kiva pysyä kartalla mistä puhuttiin. Eka tapaamisestahan en paljoa saanut irti, joten ei tämä viimeinen puolivuotinen ihan hukkaan ole mennyt!

Tässä karnevaalien tunnelmaa ja väriloistoa kuvien muodossa.

- Liisa

Matkan tavoite - mitä sille kuuluu?

Hei vaan täältä sairastuvalta. Täällä on podettu koko talven kestävää flunssaa ja lapset ovat taas vaihteeksi kuumeilleet, tuntuu olevan sitkeintä flunssaa ikinä. Onneksi en hakenut palkkatyöhön ollenkaan, vaan teen nyt vapaaehtoistyötä pari kertaa viikossa samaisella kirpparilla jossa aiemmin tein kuvauskeikkaa. Tämä on osoittautunut meille mitä parhaimmaksi valinnaksi, eipähän tarvitse sen kummemmin säätää lasten sairastelun takia, sitä paitsi onhan se paljon kivempaa käyttää perheen yhteinen aika jotenkin muuten kuin kotitöitä tekemällä. Lisäksi se on mulle hyvä keino opiskella kieltä, koska  kirpparin pitäjällä on natiivi enkku ja hän on ns. ottanut työkseen opettaa mua. Kirppari on kivan viihtyisä ja saan käyttää omaa visuaalisuutta ja tehdä sitä mistä tykkään.

Mitäs sitten matkan päätavoitteelle, eli kielen opiskelulle kuuluu? Uskaltaisin sanoa että viimein, pitkän ja turhauttavan paikallaan junnaamisen jälkeen, jotain pientä edistystä on tapahtunut. Nyt tällä kielitaidolla jo pärjää joten kuten normaali arjessa, mutta paljon on vielä opittava. Aika täällä kuluu uhkaavan kovalla tahdilla ja kello juoksee kovempaa kuin oma kielellinen kehitys, jonka takia mielessä pyörii ajatus toisesta Maltan vuodesta. Itseni tuntien olen kuitenkin sellainen tuuliviiri että varmaa tämä ei voi olla ennen kuin nimet on pidemmässä vuokrasopparissa, mutta aina saa ja pitääkin haaveilla.

Lapset oppivat kieltä paljon kovemmalla tahdilla kuin me vanhemmat ja se mistä olen yllättynyt, he puhuvat kotonakin keskenään paljon englanniksi. Tämä varmasti kaikki sen ansiosta, että heillä on kavereita jotka puhuvat äidinkielenään englantia. Pieninkin puhuu kokoajan enemmän ja enemmän, öisin äitiä ei huudella enää suomeksi vaan englanniksi, joka tietysti sulattaa vanhempien sydämet.
 

 

- Liisa