ÄLÄ KOSKAAN SANO "EI KOSKAAN!"

Älä koskaan sano "ei koskaan", me olemme jo tämän kolmen kuukauden aikana täällä kumonneet monet "ei koskaat." Mies palasi työssään lähtöruutuun eli sinne mistä oli aikoinaan aloittanut ja uralla edennyt, alkoi käyttää matkustamiseen bussia kun aikoinaan edes koulumatkoja ei voinut bussilla kulkea. Omakotitalosta muutettiin kerrostaloon kun kerrostaloasumisen ei pitänyt olla vaihtoehto enää koskaan. Suomessa lapset olivat tottuneet, että ulos pääsi leikkimään kunhan vain astui ovesta ulos, kun taas täällä taloyhtiöllä ei ole pihaa lainkaan ja ulkoleikkeihin pääsee vain puistossa. Nyt kun ilmat ovat kylmenneet, olemme tulleet entistä tietoisemmaksi siitä että olemme luopuneet myös saunasta, mies on epätoivoisena googlettanut josko täältä löytyisi yhtään saunaa. (Jos tiedät, niin saa vinkata) :D

Kun yksi uusi ovi aukaistiin niin vastaavasti täytyi sulkea monta ovea ja kyetä kompromisseihin. Kun elämä avaa uusia mahdollisuuksia, usein jostain täytyy myös luopua, joskus paljostakin. On silti aika jännittävää ajatella että elämä on täynnä erilaisia ovia ja kun aukaiset yhden jätät toisen taaksesi etkä koskaan tiedä mitä uuden oven takana odottaa, joskus asioita joita et olisi koskaan osannut arvatakaan. Itse en olisi osannut arvata että joskus kirjoitan julkista blogia, koska kirjoittaminen ei ole koskaan ollut vahvuuteni, koulussa äikän aineet olivat pahaa unta ja sain aikaiseksi hädin tuskin muutaman rivin. Tänne mulla on tarkoitus kirjoittaa aidosti niitä fiiliksiä mitä mulla milläkin hetkellä on, jonka takia tekstiä syntyy luontevammin.

Paljon olen itsestäni oppinut, isoimpana asiana se että uskallan tehdä asioita vaikka ne pelottaisikin, kun ennen halusin suunnitella kaiken mahdollisimman pitkälle etukäteen ja pysytellä visusti omalla mukavuusalueellani. Ajatus julkisen blogin kirjoittamisestakin vähän pelotti mutta vielä enemmän pelotti lähteä vieraaseen maahan vailla tietoa toimeentulosta. Pelkääminen mahdollistaa paljon asioita jotka ennen jäi kokematta, monesti se helpoin tie ei ole se antoisin tie. Nykyään uskallan luottaa siihen, että kävipä mitä tahansa niin asioilla on tapana järjestyä, eikä kaiken tarvitse olla etukäteen tiedossa ja omissa käsissä. Eikä kaikki täällä olekaan omissa käsissä ja hyvä niin, mutta tiedätte varmaan mitä tarkoitan?

- Liisa