KOULUVIIKOSTA SELVITTY

Nyt on ensimmäinen kouluviikko takana, jonka aikana on koettu monenlaisia tunteita, on innolla käyty koulua, opiskeltu uusia sanoja, iloittu uusista ystävistä mutta pääsipä pienimmällä yhdet itkutkin eräänä aamuna, äiti tosin kyynelehti jo ekana aamuna. Kohtalaisen helposti on silti lähtenyt arki käyntiin ja huomaa jo nyt että lapset poimivat sanoja ja lauseita koulupäivän aikana, ihan huippu fiilis kun kolmevuotias kysyy koulun jälkeen; "Äiti, mitä tarkottaa sit down?" Ei siinä äiti voi kuin olla ylpeä lapsestaan. Mulla on luotto aika kova siihen, että nuo lapset oppii kielen melko nopeasti, pitää siis itsekkin yrittää vähän skarpata että pysyy menossa mukana. Ensviikolla pääsenkin tosissaan opiskelun makuun kun ilmoittauduin tänään kielikurssille, jossa kuluukin sitten mukavasti seuraava kuukausi. Sen jälkeen olisi tarkoitus löytää jotain osa-aikaista työtä tai sitten vapaaehtoistyö kiinnostais myös, josta eräs uusi tuttavuus vinkkasikin. :) Jonkun verran olen koululla törmäillyt muihin suomalaisiin ja on tuntunut kyllä mukavalta vaihtaa muutama sananen ja saada vähän vertaistukea. ;D

Mies on työssä käynnin ohella hommannut autonkin, tosin omiin nimiin sitä ei ole vielä saatu ja se vaikuttaakin olevan mutkikas ja monivaiheinen prosessi kun ei paikallista ID-korttia vielä ole. Työnantaja on tässäkin asiassa tarjonnut apuaan ja vienyt asioita eteenpäin, jota olemme hämmästelleet vähän väliä.

Nyt nautitaan viikonlopun kiireettömistä aamuista ja siitä että saadaan vaan olla perheen kesken, Tällaisen muutoksen keskellä lapset haluavat ja tarvitsevat huomion  ja läheisyyden ekstrana.

- Liisa