KOTOUTUMISTA

Ihanan ihana perjantai, viimeinkin! Tänä viikonloppuna aion vain rentoutua mahdollisuuksien mukaan ja ladata akkuja tulevaa viikkoa varten. Vaikka olen iloinen siitä että päätimme muuttaa tälle saarelle ja elämä täällä on suurimmaksi osaksi antoisaa ja mukavaa, niin en kiellä etteikö arki täällä olisi myös rankkaa. Kouluaamuina on aikaiset herätykset, aamupala naamariin, kouluvaatteet niskaan ja kiireenvilkkaa bussipysäkille, lapset kouluun, minä kielikurssille ja sen päätyttyä takaisin koululle, pienin pääsee hieman aiemmin joten odotellaan koululla isompien koulun päättymistä. Kun porukka on kasassa, suunnataan taas bussipysäkille ja toivotaan että bussissa on tilaa. Yhtenä päivänä odottelimme bussia mutta kyytiä emme saaneet, ainoastaan kuskin huiskutukset täydestä bussista, no odotimme seuraavaa bussia ja taas huiskutukset, sitten ei muuta kuin kävellen matkaan koska kärsivällisyys ei enää riittänyt yhdenkään bussin odottamiseen. Turha synkistely ei auta mihinkään mutta noina hetkinä mulla tulee ministi ikävä Suomeen. ;) Kaikesta huolimatta olen onnellinen että istun tässä ja nyt täällä :)

Huomenna on tytöillä ensimmäisille kaverisynttäreille meno, on mahtavaa että lapset eivät välitä vaikka yhteistä kieltä ei koulukavereiden kanssa löydykään vaan lähtevät innolla ja rohkeasti kaikkeen mukaan. Asioiden etukäteen surkuttelu on vaihtunut lapsilla kyllä sellaiseksi ennakkoluulottomuudeksi tässä parin kouluviikon aikana, jota en voi kuin ihailla ja siinä on itselläni vielä oppimisen paikka. Te perheelliset jotka mietitte ulkomaille muuttoa mutta ette ole lähteneet kun kysymysmerkkinä on että miten lapset pärjäävät, ei muuta kuin rohkeasti matkaan, se on iso kädenojennus lapsille tulevaisuutta ajatellen! Itselläni tämä samainen kysymysmerkki toimi jonkinlaisena tekosyynä lähes kuusi vuotta.

 

- Liisa