EDISTYSASKELEITA

Kielikurssia takana viikon verran ja huomaan että mun enkun kieli alkaa pikkuhiljaa heräilemään horroksesta, vielä se on kankea ja menee välillä solmuun mutta tästä on suunta vain ylös päin! Sanoisin että edistystä on tapahtunut jo viikossa ja mikä parasta kynnys puhua englantia on häipynymässä takavasemmalle. Ennen kurssin alkua mulla oli omat epäilykseni että saanko ollenkaan kiinni siitä mitä siellä puhutaan, mutta ainakin vielä olen pysynyt juonessa mukana yllättävänkin hyvin. Vaikka tämä uusi arkirytmi omat haasteensa tuokin niin täällä opiskellaan innolla, sekä äiti että lapset, nuorimmaisellakin on aamut helpottuneet ja nykyisin hänkin jää kouluun mielellään.

Toisaalta arkea on helpottanut se että mies kotiutuu töistä aiemmin, tästä saamme kiittää hänen pomoaan (hieno mies, on vaikea uskoa että tällaisia ihmisiä löytyy!) joka otti meidän auton omiin nimiinsä jotta saimme sen ajoon. Välillä en ole ollut aivan varma siitä, että kummalle tässä ollaan oltu autoa hankkimassa. :) Täällä tämä systeemi toimii vähän erilailla kuin Suomessa, auton kun ostat niin metriäkään et saa ajaa ennen kuin olet ottanut vakuutuksen ja laittanut sen omiin nimiin. Omistajanvaihdosta yritettiin monin eri keinoin ennen kuin uskottiin että ilman ID-korttia oleva mamu ei sitä voi tehdä.

Olemme nyt päässeet nauttimaan kaikista autoilevan ihmisen eduista sekä maltalaisesta ajokulttuurista. Vaikka täällä ei autokorttia ihan muropaketista saakaan niin on sen kuuleman mukaan kuitenkin voinut "tiskin alta" ostaa, tämä on ollut mahdollista vielä noin kymmenen vuotta sitten. Miehen työkaveritkin vain tuumaavat että tämä kuuluu sarjaan only in Malta, kuten kommentoivat moneen muuhunkin asiaan. Havaittavissa siis lievää villin lännen meininkiä. :D

kuvat koti-Suomesta.

<3 Liisa