LESS IS MORE

Raha tuo onnen, vai tuoko sittenkään? Maltalla palkkataso on ehkä puolet Suomen palkkatasosta. Elinkustannukset ovat pääosin kuitenkin lähes samat kuin Suomessa mm. asuminen, ruoka ym. tuotteet. Sensijaan työn teettäminen on täällä selkeästi halvempaa kuin Suomessa. Tästä johtuen täällä on paljon ihmisiä jotka tekevät useampaa työtä rinnakkain, jotta voivat elättää itsensä. Miehenkin työpaikalta löytyy muutama kaveri jotka lähtevät seuraavaan paikkaan töihin kun mieheni lähtee kotiin, joten heillä arki menee siis muutaman tunnin yöunilla mutta silti he ovat tyytyväisiä elämäänsä.  Tuntuu hullulta että Suomessa monelle maksetaan enemmän kotona olemisesta kuin täällä työssäkäyvälle perusduunarille. On täällä sitten noita pelialan hommia joista saa parempaa liksaa, jonne ilmeisesti paljon tuleekin Suomesta ja muista pohjoismaista porukkaa töihin. Meillä kuitenkaan ajatuksena ei ollut tulla tienaamaan tänne, vaan päästä mahdollisimman lähelle paikallista tapaa elää, sen lisäksi ettei meillä kummallakaan kielitaito olisi riittänyt noihin hommiin.

 

Olemme siis täällä edellä mainituista seikoista johtuen downshiftattu elintasoa ja en voi sanoa että se meistä yhtään onnettomampia olisi tehnyt, onhan tämä kuitenkin täysin tietoinen valinta. Itse olen jo vuosia elänyt periaatteella vähemmän on enemmän, mutta täällä siinä on otettu isoja askelia eteenpäin. Auto on vaihtunut bussikorttiin ja astiat tiskataan käsin, tässäkin mielessä siis ajamme itseämme tietyllä tavalla epämukavuusalueelle. Täällä mitään ei tule pidettyä itsestäänselvyytenä, vaan arjen pienet asiat ovat saaneet isomman merkityksen. Jo pelkästään se, että kaupassa pystyy juttelemaan myyjän kanssa niin että molemmat ymmärtävät edes joten kuten toisiaan, tuo hienon fiiliksen jota ei rahalla saa. Täällä se korostuu enemmän koska pakosta tulee tilanteita, että joutuu ajamaan itsensä epämukavuusalueelle ja kaikista niistä on selvitty. Jopa minäkin olen alkanut sisäistämään tätä maltalaisten tietynlaista huolettomuutta, aiemmin kun olen miettinyt asioita turhankin pitkälle etukäteen. Olen huomannut sen, että se liika etukäteen miettiminen ei asioita paranna vaan tuo vain turhaa stressiä, heittäydy siis ja anna elämän viedä ;D

 

P.S. Mulla on ollut välillä kovakin koti-ikävä, sen sijaan muu perhe näyttää kotiutuvan tänne vähän helpommin kuin minä. Olen kaivannut niitä tuttuja rutiineita ja sitä tietynlaista helppoutta arjessa. Ja tietysti kaikkia teitä rakkaita läheisiä siellä <3 Osasin odottaa että näitä fiiliksiä tulee täällä olemaan, eihän se elämä aina yhtä juhlaa ole asuitpa missä päin maailmaa tahansa.

 

 

-Liisa