Ennen muttoa mietin tätä kysymystä paljonkin, mietin miten koulu, saavatko lapset ystäviä jne...? Mutta niin kuin olen jo aiemmin maininnut, meidän lapset ovat sopeutuneet tänne todella hyvin. Nuorimmainen reagoi eniten, mutta kaikilla heistä oli alkuunsa huomion hakua, lapsilla sukset menivät ristiin keskenään ja itku oli herkemmässä kuin yleensä. Muutaman kuukauden jälkeen tilanne kuitenkin tasoittui ja nyt ollaan aika hyvässä balanssissa. Jokainen on saanut koulusta kavereita ja tykkäävät käydä koulua täällä. Lapset ovat kertoneet että koulu täällä on mukavampaa kuin Suomessa ja jokainen on sitä mieltä että muutto oli hyvä juttu, vaikka välillä ovatkin kaipailleet kavereita ja sukulaisia Suomesta. Vanhempana on ollut ihan mahtavaa seurata miten nopeasti lapset ovat oppineet kieltä, pieninkin hyvin pätevän oloisena komentelee kavereitaan englanniksi.
Joskus meiltä on kysytty isompien lasten koulunkäynnistä, joutuvatko he mahdollisesti korvaamaan menetetyt vuosiluokat Suomessa? Sitä en tiedä, asia selviää luultavasti sitten kun joskus palaamme Suomeen. Nythän he opiskelevat pääosin vain englantia, joten voi olla että jotain kertausta on luvassa, toisaalta lukeminen ja laskeminen luonnistuu heiltä molemmilta hyvin joten en osaa olla huolissani asiasta.
Yhtenä aamuna pienimmäinen ilmoitti bussipysäkillä haluavansa bussiin joka vie lentokentälle, "äiti mennään lentokoneeseen ja se vie meidät Suomeen, mulla on ikävä Suomen tätejä." Hän oli kuitenkin jo unohtanut asian tai ei ainakaan höpöttänyt enää siitä, kun astuttiin bussista ulos. Tottakai äitiä vähän säälitti pikkuinen, mutta onneksi ei sen kummemmin olla ikävöity koska täälläkin viihdytään, kyllä täällä silti toiveikkaina odotellaan josko saataisiin vieraita Suomesta.
Eilen kokattiin yhteinen dinneri ystäväperheen kanssa, nautittiin herkullisesta ruoasta ja hyvästä seurasta, saatiinpa yökyläläinenkin, meillä on ollut siis oikein mukava viikon lopetus. Olen nyt muuten uskaltautunut auton rattiin useamminkin, välillä kieltämättä meinaan hakea vaihdekeppiä väärältä puolelta ja tarvii skarpata että pysyy vasemmalla kaistalla. :D Täällähän kadut ovat monessa paikkaa todella kapeita, joilla autot eivät mahdu ajamaan rinnakkain, välillä joutuu siis puikkelehtimaan tien sivuun antamaan tilaa kanssa autoilijoille.
Eilen kokattiin yhteinen dinneri ystäväperheen kanssa, nautittiin herkullisesta ruoasta ja hyvästä seurasta, saatiinpa yökyläläinenkin, meillä on ollut siis oikein mukava viikon lopetus. Olen nyt muuten uskaltautunut auton rattiin useamminkin, välillä kieltämättä meinaan hakea vaihdekeppiä väärältä puolelta ja tarvii skarpata että pysyy vasemmalla kaistalla. :D Täällähän kadut ovat monessa paikkaa todella kapeita, joilla autot eivät mahdu ajamaan rinnakkain, välillä joutuu siis puikkelehtimaan tien sivuun antamaan tilaa kanssa autoilijoille.
- Liisa
Etkö ollenkaan ottanu noista koulujutuista tarkemmin selvää ennenkuin lähditte Suomesta? Meidän ystävät oli kahden lapsensa kanssa useita vuosia ulkomailla ja lapset englanninkielisessä kansainvälisessä koulussa.Heillä oli tarkkaan selvitettynä miten minkäkin aineen kanssa opetussuunnitelmat meni jotta lapset pystyi Suomeen takas tultuaan siirtymään oman ikäistensä kanssa samalle luokkatasolle. Ei kyse ole todellakaan pelkästä lukemisesta ja matematiikasta! Heillä oli mukana suomalaisen koulun oppikirjoja,olivat koko ajan tänne yhteydessä,tekivät kokeita jne. Kun tulivat takas Suomeen niin nuorempi meni täällä ysille ja vanhempi pyrki ja pääsi IB-lukioon.Halusivat palata nimenomaan tässä vaiheessa. Tiedän että ainakin meillä pakollista ruotsia lukivat koko ajan kotiopetuksessa,samoin meidän historian oppimäärää jne. ja suorittivat kokeita niissä.Jos aiotte palata takaisin niin ota ihmeessä asioista selvää! Miten lähditte Suomesta selvittämättä asioita koulun kanssa?
VastaaPoistaKiitos kommentista! Otimme toki selvää eri vaihtoehdoista, tietenkään ei ole kyse pelkästä lukemisesta ja laskemisesta, mutta niissä lienee pääpaino vuosiluokilla 1. ja 2. Jos lapsemme olisivat isompia, olisi tilanne ihan toinen ja vaikka jotain kertaamista tulisikin, ei se ole maailman loppu. Ne mitä oppeja täältä saa ja on jo saatu, ei saa mistään koulusta ja ne asiat merkkaavat meille paljon. :)
VastaaPoistaHei
VastaaPoistaOlen lukenut blogiasi ja kiinnostunut itse myös ajatuksesta muuttaa maltalle. Meillä myös 3 nuorta tyttö ja vakituiset työt suomessa.
Minkä hintaista eläminen siellä on vuokra yms? Mitä työtä miehesi tekee ja millaisilla ansioilla? Oliko teillä aloitus rahaa sinne lähtiessä kuinka paljon?
Hei ja tervetuloa seurailemaan meidän matkaa! Elämisen hinta täällä ei juurikaan poikkea Suomesta, ruoka ihan vähän ehkä halvempaa. Vuokran suuruus riippuu täysin millaisen asunnon haluaa ja miltä alueelta mutta sanoisin n. 600-1000e/kk saa kelpo asunnon. Mieheni on ihan perus duunarina täällä ja palkat ei kyllä päätä huimaa, joten säästöjä on hyvä ja välttämätönkin olla, ellei hakeudu igaming alalle. Käsittääkseni duunarihommissa palkat alkaen n.4-5e/h.
VastaaPoista