LÄHTÖFIILIKSIÄ

Istun sohvalla, itken ja syön suklaata. Fiilis huikeen haikee, edessä hyppy tuntemattomaan. Päässä pyörii monenlaisia ajatuksia, tällä hetkellä voimakkaimpana ikävä kaikkia rakkaita ihmisiä kohtaan.


Noin puoli vuotta sitten homma sai alkunsa, jostain mielen sopukoista hiipi jälleen ajatus muuttaa ulkomaille. Mieheni on jo vuosia houkutellut ulkomaille englantia opiskelemaan, johon minulta on aina tullut tiukka EI. Jostain kumman syystä mieleni alkoi taipumaan, eikä ajatus tuntunutkaan enää hassummalta. Viimeiset puoli vuotta asiaa on haudottu, laitettu piiloon ja kaivettu taas esiin. Vatvominen loppui siihen kun mies otti töistä lopputilin, joten vaihtoehtoja ei siinä kohtaa enää ollut. Alkoi järjetön tavaroiden hävittäminen. Oli otettava selvää miten lasten koulunkäynti hoidetaan, mitä nykyiselle kodille tehdään ja mistä uusi tilalle? Kohdemaita ehdittiin pyöritellä monia, viimeisimpänä Iso-Britannia ja Malta.

- Miksi juuri Malta? on kysymys johon olemme saaneet vastata useita kertoja. Kerron sen nyt teillekin. Ensinnäkin Malta on EU-maa, ei tarvitse viisumia yms. ja siellä on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin paikallisillakin. Lopullinen niitti valinnalle oli se kun mietimme, haluammeko viettää 300 päivää vuodesta vesisateessa vai auringonpaisteessa.

Nyt on asiat kutakuinkin selvänä, tosin työpaikkaa ei ole vielä tiedossa. Lento lähtee huomenna. Laukut on pakattuna, koti lähes tyhjänä odottaa uusia asukkaita. Tämä päivä on vietetty läheisten seurassa. On halattu, itketty ja taas halattu. Mieli on odottava ja jännittynyt, mitä mahtaa seuraava vuosi tuoda tullessaan?

-Liisa